Tuli ilta ja tuli aamu. Tuli ilta ja aamu enkä päässyt kirjoittamaan, voi suru! Mutta nyt minä kirjoitan taas. Eilen vaelsin isäni kanssa katsomaan vuorta, jolle emme jaksaneet enää kiivetä. Tahdoin sinne, koska sen nimi on ehkä hauskoin vuorennimi, jonka tiedän; Bom Bögn! Näimme kotkan ja poimimme puolukoita kahdentuhannen metrin korkeudessa. Isäni huomasi jokaisen sienen matkan varrella, koska ne nauravat hänelle. Otimme pidemmän reitin koska se oli mielenkiintoisempi. Isäni kutsui sitä noitametsäksi tai kummitusmetsäksi. Polun loppuosuus kulki vaahterametsn läpi jyrkkää rinnettä alas ohi lehmien, jotka jäivät katsomaan peräämme.
- - -
Illalla lähdin kotoaa koska en jaksanut enää kuunnella sisarusteni valitusta. Pakenin vanhaankaupunkiin, jossa hiivin kenenkään näkemättä vanhojen talojen alla pimeässä. Tänään olin väsynyt. Vai olinko surullinen?
.JPG)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti