sunnuntai 4. lokakuuta 2009

Ikkunat on pisaroissa.

Eilen satoi vettä. Tänään satoi vettä. Nyt sataa vettä.
Aamulla sade taukosi, joten lähdin messuun ilman sadetakkia tai -varjoa. Perhemessun saarnan paikalla näytelmäryhmämme esitti pienen näytelmän, jossa puhuttiin lapsista. Näytelmän lopuksi enkelit hyppivät hyppynarua keskikäytävää pitkin pois. Ja kulkueristissä on vyötiäinen.
Vaikka minä hankkisin lapselleni kauniin kodin,
kehittävät leikkikalut ja kaikki vitamiinit,
mutta minulla ei olisi rakkautta,
olisin minä vain tyhjää touhua ja kovia kolikoita.
Kotimatkalla satoi niin paljon että avasin tukan. Tunsin kyllä koti-ikävän. Viikko enää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti