Näytetään tekstit, joissa on tunniste improvisaatio. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste improvisaatio. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 31. tammikuuta 2010

Jos vain...

Jos uskaltaisi kaivata lapsuuteen pelkäämättä surujen palaamista.
Jos uskaltaisi kohdata menneet pelkäämättä aikaisempaa ahdistusta.
Jos uskaltaisi katsoa tulevaisuuteen pelkäämättä pimeää.
Jos uskaltaisi luoda uutta pelkäämättä riskien ottamista.
Jos uskaltaisi pyytää rakkautta pelkäämättä kipuja ja särkyjä.
Jos uskaltaisi päästää lähelle pelkäämättä itseään.
Jos uskaltaisi antaa itsestään pelkäämättä toisia.
Jos uskaltaisi olla oma itsensä pelkäämättä alastomuuttaan.
Jos uskaltaisi tuntea oman pienuutensa pelkäämättä itsensä menettämistä.
Jos uskaltaisi olla tärkeä pelkäämättä omaa heikkouttaan.
Jos uskaltaisi ymmärtää maailmaa pelkäämättä sen pahuutta.
Jos uskaltaisi olla onnellinen pelkäämättä todellisuutta.

keskiviikko 11. marraskuuta 2009

Aamutunti peruttu.

Ja sittten pieni ihminen hyppäsi junaan ja sai liukkain liikkein ikkunapaikan. Laiturilla seisoi rakas ihminen vilkuttamassa mutta hän alkoi lukea kirjaa. Tuntien kuluttua vaunussa ei istunut kuin kolme ihmistä; vanha, ruma ja pieni. Vanha joi viiniä, ruma nukkui ja pieni luki kirjaa. Lumikiteet paiskautuivat ikkunaan ja tuuli ulvoi kuin tuskissaan kuolemaa tekevä eläin. Kirjan viimeisen sivun loppuessa aamu olisi jo tullut mutta myrskypilvet peittivät sen syösten lunta sisuksistaan täysin armotta. Pieni ihminen katseli sitä ja tunsi, ettei mitään parempaa ole.

maanantai 21. syyskuuta 2009

Ach ich Plappermaul!

Äiti tuli kotiin Kyprokselta ja toi minulle pienen, käsintehdyn Afrodite-jumalatarta esittävän pronssipatsaan. Ei ihan mitä tahansa turistirihkamaa.
---
Menin "äänenmurroksestani" huolimatta näyttikseen ja tietysti Kati toi sinne kaksi itävaltalaista ja yhden saksalaisen vaihtarin. Päätin puhua niin vähän kuin mahdollista, mutta kun olisi harvinainen mahdollisuus päästä tekemään sitä, mitä eniten rakastaa, on mahdotonta pysyä hiljaa. Pääsin ensimmäistä kertaa improamaan toisella äidinkielelläni, sillä päätin uhrata äänihuuleni ja huomiset kuoroharjoitukset elämäni rakkauksien, näyttelemisen ja saksan kielen, vuoksi. *Voih* huomisesta tulee tuskallinen päivä; puhuminen sattuu, mikä on yltiösosiaaliselle suupaltille todellista kidutusta. Mutta ehkä opimme tästä jotain...
---
Matisse sanoi, ettei hän maalaa päärynöitä
vaan ilmaa päärynöiden välissä...