Riparin fiiliksestä kertoo ehkä paljon viimeisenä päivänä kuvattu video, jossa n. 40 ihmistä laulaa "it's all God's children singing 'glory glory, hallelujah, He reigns!" Viikon tiiviin yhdessäolon jälkeen en voinut vaipua ylhäiseen yksinäisyyteen. Maanantaina palasimme kirkolle viiden aikaan ja seitsemältä porukka tapasi "biitsillä", mutta koska 14-15-vuotiailla on vielä kotiintuloaikoja, palasin ennen yhtätoista kotiin. Sen jälkeen lähdin vielä ulos ystäväni kanssa.
Tiistaina ihmiset keskustelivat (ripariporukalle Facebookkiin perustetussa ryhmässä) siitä, pitäisikö nähdä. Kaikki olivat sitä mieltä, että kyllä, mutta kukaan ei ehdottanut aikaa eikä paikkaa, ennen kuin hieman kahden jälkeen ehdotin tapaamista kolmelta. Sinne ei tullut hirveän paljon porukkaa, mutta kun muut lähtivät ostamaan ruokaa ja siirtymään taas biitsille, minä, "Äiti" ja "Moppi" jäimme puistoon laulamaan veisuja. Äiti lähti saunalle laulamaan virsiä ja minä ja Moppi lähdimme toiseen suuntaan, hän treeneihin ja minä kotiin syömään. Kello oli silloin viisi. Ennen seitsemää minäkin olin biitsillä, mistä löytyi iso ripariporukka sekä pallogrilli. Seitsemän jälkeen Äiti ilmestyi sinne mukanaan "poikkeuksellisen komea kesäteologi", joiden kanssa lähdin Nuorten Aikuisten saunaan yhdeksäksi. Lähdimme sieltä kahdeltatoista ja menin Äidille yöksi. Ilta venyi.
Keskiviikkona heräsimme hitaasti, ehkä kymmenen aikaan. Kahdentoista aikaan käväisin kotona, mutta kahden aikaan menin kirkolle tapaamaan Äitiä ja menimme kopiokoneeseen. Kävimme kaupassa ja törmäsimme Moppiin, joka tuli myöhemmin Äidille syömään. Jonkun aikaa soiteltuamme ja lauleltuamme veisuja lähdimme biitsille tapaamaan Kanttoriapinaa. Kun Mopin piti lähteä kotiin, saatoimme hänet kotiin ihan toiselle puolelle Lauttasaarta ja menimme sitten Äidin kanssa meille syömään kakkua ja silittämään kissaa. Äiti lähti vähän ennen kahtatoista.
Tänään torstaina nousin kahdentoista aikaan kun Moppi lähetti minulle tekstiviestin. Sävelsin ehtoollislaulua. Menin Äidille ennen kahta ja söimme edellisen päivän ruokaa, minne Mopin oli tarkoitus tulla, mutta hän oli koululla vastaanottamassa opiskelupaikkaa lukiosta. Menimme taas kirkon kopiokoneeseen ja Moppi tuli vastaan matkalla. Kolmelta aloitimme bänditreenit kirkolla ja viideltä alkoi nuortenilta, johon saapui melkein koko ripariporukkamme. Katselimme leirillä otettuja valokuvia ja opetimme lapsille potpuria (he halusivat konfirmaatiokappaleekseen potpurin suosikkiveisuistaan, minä ja Äiti olimme tehneet sen). Minä, Äiti, Moppi ja Kanttoriapina lähdimme kirkolta yhdeksän jälkeen ja päätimme etsiä äitini uuden auton. Matkalla Moppi oli hyvin rauhaton, joten Äiti ja minä kävelimme edeltä. Pojat jäivät tien toiselle puolelle ja päätimme Äidin kanssa eksyttää heidät. Kun meidän ja poikien välissä oli leveä tie, paku ja puita, juoksimme sivupolulle. Nauroimme; Äiti 26v. ja minä melkein 18v. juoksimme karkuun eksyttääksemme kaksi 16-vuotiasta poikaa! He löysivät meidät kyllä pian. Kävelimme pitkälle kadulla etsien autoa, josta tiesin vain merkin (en edes mallia, surkeaa!), rekisteritunnuksen kirjaimet ja sen, ettei äitini ostaisi muuta kuin farkun. Emme löytäneet sitä. Äitini lähti sillä varmaan töihin tänään.
Koko viikon minulla on ollut aina joko pyörä tai kitara mukana, maanantai-iltana tosin molemmat, mikä oli ainoastaan hieman hengenvaarallista. Huomenna aion siivota huoneeni ja pakata alustavasti iskälle lähtöä varten. Illalla tahtoisin tosin paistaa lettuja riparityypeille, ainakin Pellelle, Mopille ja Äidille. Pitää vain kysyä oikealta äidiltä ensin lupa, vaikka hän onkin töissä. Lauantaina konfisharkat kymmeneltä, sen jälkeen bänditreenit ja kaverin synttärit. Pakko jättää illan proggisbileet väliin, koska sunnuntaina pitää olla 9:15 kirkolla konfista varten. Messun jälkeinen laulukierros kestää varmasti myöhään, ja sen jälkeen lähden äitini kanssa elokuviin. Maanantaina aamukoneella Sveitsiin! Sydämeni on niin onnellinen ja kiitollinen siitä, etten osaa edes kuvailla sitä. Kääntöpuolensakin asialla tosin on: en tahtoisi joutua eroon näistä ihmisistä ja musiikista. Isäni vanha kitara on aivan kamala ja omani niin hyvä! Voih. Ja kun tulen takaisin, alkaa rankka työ- ja ylppärilukemisjakso. Toisaalta Mopin läsnäolo on aivan liian hämmentävää ja on hyvä ottaa häneen hieman etäisyyttä. Enpä tiedä, en ole vielä päättänyt, mitä haluan. Elämä kuljettaa, Jumala johdattaa!
.JPG)