tiistai 13. lokakuuta 2009

Kohta olen onnellinen.

En eilen tehnyt mitään. Olin kotona vain ja mietin, etten myöhempinä vuosina tule muistamaan, mitä tapahtui. Muistan, miten kovasti tuuli ja miten yllättäen sää muutti mieltään. Loppupäivän paistoi aurinko. äitipuoleni lähti töihin ja jäin yksn. Siskopuoleni tuli koulusta, söi kanssani ja lähti takaisin kouluun. Isäni tuli, söi ja lähti. Kun äitipuoleni tuli töistä, haimme velipuoleni sairaalasta, jossa hän suorittaa oppisopimusta. Lähdin kävelylle järven rantaan ja löysin kauniita kiviä, jotka laitoin taskuuni. Kirjoitin rakkaitteni nimiä hiekkaan. Tämä on kotini. Kun tulin takaisin, siskopuoleni oli ystävänsä kanssa tekemässä läksyjä. Minä ja äitipuoli teimme punaviinikakun. Isä ja velipuoli tulivat kotiin. Join illallisella punaviiniä ja ihmettelin siskopuoleni surkeita perusteluja kasvissyönnille.
- - -
Päivät ovat melko tyhjiä mutta se ei haittaa minua. Kohta voin sanoa olevani onnellinen taas. Mielummin elän vähän valheessa kuin olen onneton mutta on vaikeaa elää aina aika kaukana itsestään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti