Kolmisen tuntia myöhemmin istuin samassa paikassa, eri seurueessa tosin, ja katselin taas kenkiäni. Nyt aloinkin analysoida omaa naisellisuuttani. Yleensä en pidä itseäni kovin naisellisena; olin juuri edellisellä äidinkielentunnilla vetänyt kasvoni kaulaliinan alle ja sanonut olevani kilpikonna. Minusta se ei ole kovin naisellista. Makoilen koulun portaissa miten haluan enkä muutenkaan katso kovin kriittisesti omaa ulonäköäni ja käytöstäni. Juoksen portaat mieltei aina kaksi askelmaa kerralla. Mutta en minä kyllä enää kovin poikamainenkaan ole; käytän paljon meikkiä ja mekko tai hame on ylläni yhtä tavallinen kuin farkut. Omistan noin neljät korkokengät ja vaatteeni ovat muutenkin selkeästi naistenvaatteita. Silti en ole kovin naisellinen.
Naisellisuus ei taida olla riippuvainen siitä, miten henkilö pukeutuu. Yhtä hyvin voi pukeutua verkkareihin ja isoveljen villapaitaan ja ilmestyä paikalle tukka sotkuisena ilman meikkiä ja silti olla hyvin naisellinen. Vai voiko? Kyllä minun mielestäni voi. Jos äsken kuvattu nainen tulee paikalle ja istuutuu sirosti tuolinreunalle ja ristii jalkansa, on hän huomattavasti naisellisempi kuin henkilö, joka korkokengissä ja sievässä hameessa tukka laitettuna meikit kunnossa röhnöttää sohvalla miten mielii ja kiroaa kuin rekkakuski. Naisellisuudessa on enemmänkin kyse eleistä ja ehkä asennoista, siitä, miten asiansa ilmaisee ja miten itseään kantaa. Tietysti voi myös miettiä, mitä naisellinen nainen voi puhua.
Kenkiä katsellessani aloin miettiä omaa naisellisuuttani, koska silloin tällöin minäkin tunnen itseni viehkeäksi. Niin, kenties "viehkeä" merkitsee jotain naisellisen kaltaista? Kysyin hyvältä ystävältäni "Schinnalta", olenko minä naisellinen. Hän oli hetken hiljaa.
:)
VastaaPoista