Tiesin kyllä ennalta, että äänenmenetystä seuraa flunssa. Mutta sainpahan ääneni takaisin. David Hume olisi kyllä sanonut, ettei niillä ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Noh, deterministinä en hirveästi perusta moisesta. Valistus on sydäntäni lähellä, mutta valitettavan monet valistusfilosofit ajattelivat eri tavalla kuin minä. Hume on loistava esimerkki.
Tänään ennen tuntia ilmaisin filosofian opettajalleni, etten kykene puhumaan. Hän vastasi meille tulevan hiljaisen tunnin. Tunti oli tuskallinen, sillä en kykene kirjoittamaan tarpeeksi nopeasti pysyäkseni keskustelun vauhdissa, mikäli tahdon vierustoverini lukevan vastaukseni takarivistä. Kirjoitin lapulle kysymyksen "miksi?" ja nostin sen pystyyn useammin kuin kerran. Opettaja piti tätä huvittavana. Minä en.
Lähdin kotiin kolmelta, kolme ja puoli tuntia aikaisemmin, kuin olisin halunnut. Mutta äänettömänä ei voi mennä tanssiin tai kuoroon. Vedin toisenkin kaulaliinan tuomaan turvaa ja huolenpitoa ympärilleni. Tunne on ihan miellyttävä. Voisi käpertyä huopiin sohvalle kynttilöiden ja hymyn kera. Rippuu tosin siitä, mitä on päällä. Viinipunainen, sammalenvihreä ja tummanruskea lisäävät lämpöä ja tarvitaan vain villasukat. Silloin on Syksy. Ja silloin voi juoda teetä. Televisio ja tietokone ovat pois päältä ja sydänjuuria myöten meillä on lämmin ja hyvä olla.
.JPG)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti