Kaikenlaisia paniikkeja

Koeviikko on ehkä lukion parasta antia, koska olen viikon verran vapautunut kello kymmeneltä aamulla. Tai myönnettäköön, olen maleksinut koululla joko Wanhojen harjoituksissa tai muuten vaan vähintään kello kolmeen, mutta syödä, nukkua ja datata voi sekä kotona että koulussa. Jälkimmäinen tosin tarjoaa kylkiäisenä hyvää seuraa. Olen myös todennut, ettei elämässä voi olla mitään niin kamalaa, etteivät yhden wanhojentreenit poistaisi murhetta edes hetkiseksi. Lisäksi minun on todettava, että parini on itse täydellisyys (vaikka eilen jouduinkin ojentamaan häntä). Pukukin alkaa olla kasassa (onhan tässä vielä kaksi!!! viikkoa aikaa), enää helma ja kengät puuttuvat. Kenkien hankkiminenhan ei kestä kauaa ja äiti tekee hameen ylihuomenna. Hiuksista ja meikistä en huolehdi, koska hiukseni ovat asuste sinällään ja meikata osaan itsekin.

Ajoittain on vastaan tullut myös vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Sveitsin suurlähetystö on auki ma-pe 10.00-12.30 eli aikana, jona yleensä olen koulussa. Nyt minun kuitenkin piti lähestyvästä täysi-ikäistymisestäni johtuen käydä palauttamassa henkilötietolomakkeeni etten menettäisi kansalaisuuttani. Asiaa ei suinkaan helpottanut se, ettei passini ole voimassa. Olin tietysti lykännyt asiaa viimeiseen saakka, jotten komplikaatioiden ilmentyessä varmasti saisi lisäaikaa. Kouluun tultuani sain paniikkikohtauksen koska pelkäsin, että papereissani olisi jotain vikaa ja menettäisin puolet itsestäni. Äidinkielen essee rakkaudesta tuli tehtyä ennätysajassa (onneksi olin valmistellut sen etukäteen päässäni), koska Kalliosta Uudenmaankadulle ei huitaista ihan hetkessä (minun oli siis palattava koululle 12.15 mennessä). Ahdistus alkoi hellittää kun lähestyin suurlähetystöä; Runeberginpäivän kunniaksi salkoon nostettujen siniristilippujen takaa siinsi kaikkia muita korkeammalla yksi Sveitsin lippu. No, paperihommat hoituivat kaikeksi onneksi ongelmitta ja kun kävin nostamassa rahaa uutta passia varten, joku japanilaistyttö kysyi, saiko hän ottaa minusta kuvan kun seisoin siinä lumisateessa!

Koululla meille esiteltiin ensi vuonna tarjottavat proggikset ja minä haluanhaluanhaluan mukaan saksaproggikseen! En ole ollut mukana yhdessäkään kansainvälisessä produktiossa ja tämä olisi minulle juuri se oikea! Kriteereitä mukaan pääsemiseen ovat käydyt A-saksan kurssit (tämän vuoden loppuun mennessä 1-6+kielidiplomi+fakta, että kyseessä on toinen äidinkieleni), käydyt näyttämöilmaisun kurssit (tämän vuoden loppuun mennessä 1-5+opettajan suosio) sekä kykeneväisyys majoittaa viikoksi kotiinsa yksi saksalaisopiskelija. Koen olevani mitä pätevin osanottaja ja toivon sydämeni pohjasta pääseväni mukaan!

Surku, etten pääse kotiin hiihtolomalla mutta onneksi otin paljon kuvia viimeksi. Kuva on kotipaikkakunnastani ja olisi unelmien täyttymys asua tuossa talossa!