perjantai 8. tammikuuta 2010

Tiedän, mitä ei ääneen sanota.

Aloin muistella, millaista oli viime vuonna, millaista oli olla surullinen, masentunut. Miltä se tuntui ja mitä jäi käteen. Mitä opin itsestäni ja maailmasta, miten kasvoin ja miten muutuin. On varmaa että kestän mitä vain ja tunnen kaiken voimakkaammin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti