Kun siirryn nopeasti masennuksesta onnellisuuteen, seuraukset ovat yleensä katastrofaaliset. Rikon ärsyttävyysennätyksiä ja itseinho on huipussaan. Hihittelen kaikelle ja samalla taputan käsiäni typerästi yhteen. Hiippailen ympäriinsä ja virnuilen itsekseni. Ja se on aivan kamalaa.
Typerät ihmiset tulevat elämääni tyhjästä ja valtaavat valtaosan aivokapasiteetistani. Pelko ja mielihyvä sekoittuvat keskenään hämmentävillä tavoilla ja jos joku kysyy, olenko rakastunut, kiistän itsetyytyväisenä. Jotain olen oppinut. 
.JPG)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti