Elättämisestä

Koeviikko taas. Saksan kuuntelu 8:10-9:00. Koe 9:00-10:00. Olin valmis 9:45 ja lopun aikaa kirjoittelin nimeäni paperiin hienommalla käsialalla ja tuijotin kelloa. Kokeen jälkeen kävin suihkussa ja syömässä, ja yhdeltätoista menin nukkumaan. Katkonaisesti nukuttuani nousin ylös hieman ennen kolmea, tukka pystyssä. Tyttöjen vessasta löysin ystäväni ja menimme ostamaan ruokaa. Alasalissa tytöt ottivat valokuvia Iiriksestä ja ilmapalloista. Neljältä menin maskiin ja tulin toisena valmiiksi. Oikean silmäni kyynelkanava taitaa olla vasenta aktiivisempi, sillä siitä valui vettä vielä senkin jälkeen, kun minut oli meikattu. Inhoan kampaustani, sillä se ei pysy kasassa kun lämmittelemme. Mikrofonien testaus kesti pidempään kuin koskaan. 18:30 kaikki olivat valmiina ringissä. "Mitä vittua?!" 19:00 alkoi viides esitys. Osittain se meni todella hyvin ja suoritukset olivat hienoja mutta kaikki näyttelijät olivat sitä mieltä, että energiataso oli aivan liian alhainen ja hyvin moni mielsi työnsä laimeaksi. Minä myös. Meikkien peseminenkään ei ottanut onnistuakseen. Lähdimme koulusta 20:45. Instituutiot elättivät minua tänäänkin.

Olen niin väsynyt, ettei mikään tahdo sujua. Joku kysyi, miten voin. Vastasin suunnilleen näin: "En ole aikoihin nukkunut enkä syönyt kunnolla, viime viikolla dokasin aika paljon, olen onnistunut kämmimään elämäni yksityiskohdat ja saanut sydämeni särjettyä muutama päivä sitten. Eli eipä tässä kurjuutta kummempaa." Ajattelemiseni on menossa huolestuttavaan suuntaan. Päässäni syntyy abstraktioita ihan tavallisistakin asioista kuten musiikista ja ystävistä, ja se on aika pelottavaa. Monta viikkoa sitten mietin, olisikohan minulla vähemmän sydänsuruja, jos nukkuisin enemmän. En ole enää niin varma, mutta menenpä tästä yrittämään.