Ja sittten pieni ihminen hyppäsi junaan ja sai liukkain liikkein ikkunapaikan. Laiturilla seisoi rakas ihminen vilkuttamassa mutta hän alkoi lukea kirjaa. Tuntien kuluttua vaunussa ei istunut kuin kolme ihmistä; vanha, ruma ja pieni. Vanha joi viiniä, ruma nukkui ja pieni luki kirjaa. Lumikiteet paiskautuivat ikkunaan ja tuuli ulvoi kuin tuskissaan kuolemaa tekevä eläin. Kirjan viimeisen sivun loppuessa aamu olisi jo tullut mutta myrskypilvet peittivät sen syösten lunta sisuksistaan täysin armotta. Pieni ihminen katseli sitä ja tunsi, ettei mitään parempaa ole.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti