Uusia.

Eilen minulla oli koulussa vielä rinnoille ulottuva vaaleanruskea tukka. Tänään aamulla miespuolinen ystäväni huusi pitkän matkan päästä haluavansa panna minua. Yleisimmät kommentit; Amélie, Pulp Fiction ja "Onks toi sun oma tukka?" Nyt pitää vain opetella katsomaan peiliin. Eiköhän se onnistu kun olen puoli vuotta kuvitellut sen.

Tällä viikolla olen neljänä päivänä vähintään kymmenen tuntia koulussa; paljon keikkoja. Kallio on kiva.

Aamutunti peruttu.

Ja sittten pieni ihminen hyppäsi junaan ja sai liukkain liikkein ikkunapaikan. Laiturilla seisoi rakas ihminen vilkuttamassa mutta hän alkoi lukea kirjaa. Tuntien kuluttua vaunussa ei istunut kuin kolme ihmistä; vanha, ruma ja pieni. Vanha joi viiniä, ruma nukkui ja pieni luki kirjaa. Lumikiteet paiskautuivat ikkunaan ja tuuli ulvoi kuin tuskissaan kuolemaa tekevä eläin. Kirjan viimeisen sivun loppuessa aamu olisi jo tullut mutta myrskypilvet peittivät sen syösten lunta sisuksistaan täysin armotta. Pieni ihminen katseli sitä ja tunsi, ettei mitään parempaa ole.

Mitäpä minä voisin enää sanoa?

"Onko tahdittomuuteni hintana oltava meidän ystävyytemme? En voi mitään sille, mitä tunnen sinua kohtaan, mutta kärsisin mieluummin kahdesta Durzan viiltämästä haavasta kuin antaisin tyhmyyteni tuhota välillämme olleen toveruuden. Arvostan sitä liian suuresti."

-Cristopher Paolini: Esikoinen (suom. Tarja Rouhiainen)

- - -

"Mä yritän rakastaa kuin olisin Jumala

mutta olen niin heikko ja välillä vinossa."

-Jippu

- - -

"Jos laulettua saisin lauluni sille

jolle ne kauneimmat kirjoitin, oisko taas aikaa unelmille?"

-Pikku Kukka

- - -